M-U-N is F-U-N

Lontoosta on nyt palattu ja pahimmasta uupumuksesta päästy yli. Aivan nappiinhan toi homma ei mennyt omalta osalta, koska putosin kärryiltä puolessa välissä, kun en ollut tarpeeksi agressiivinen. Siitä kuitenkin viis, koska tästä voi vaan nousta ylöspäin, nyt tiedän mistä research kannattaa aloittaa, mitä katsoa, miten itselle on parasta edetä, miten osallistua jne. Eli siis loppujen lopuksi mahtava kokemus!

Meidän delegaatiosta 5/6 kokemus oli ensimmäinen ja fiiliksetkin vähän sen suuntaiset. Se poika, joka oli ollut aiemmin, voittikin sitten honourable mentionin award ceremonyssä, ja on ihan fiiliksissä edelleen. Se on kyllä niin mukava poika, ihan mielettömän hyvä puhumaan julkisesti. Siinä missä hän ei ehkä ole kirjallisesti vahvimmasta päästä, on hän tositoimissa ihan älyttömän hyvä. Myös toinen porukan pojista onnistui hyvin - Tansanian edustajana hän sai kaikki suurvallat sitoutumaan resolutioniin, jossa P5 valtiot lupautuivat riisumaan ydinaseet ;) Not bad.

Tästä reissusta inspiroituneena buukkasinkin jo seuraavan MUNin huhtikuulle, ja silloin tie vie Security Counciliin, mikä on hirvittävän jännittävää, koska se on jo sitten kovempaa tasoa. Toivon syvästi, ettei minulle anneta mitään P5 maata, koska en usko olevani sillä tasolla millään muotoa. Tässä seuraavassa MUNissa etuna on tietenkin se, että englanti ei taida olla kenellekään ensimmäinen kieli. Taisin aikaisemminkin selittää, kuinka mun päässä on älytön mind block ja siinä missä suomeksi voin höpöttää ihan mitä vaan ihan mille vaan yleisölle, heti englantiin siirryttäessä menen sanattomaksi. Ja trust me, mun englannissa ei oo mitään vikaa. :D Eli mun pään sisällä täysin koko juttu. Siitä eroon pääsemiseen MUN taitaakin olla hyvä ratkaisu, sillä siellä on pakko puhua :)

Luokittelisin MUNin eräänlaiseksi politiikkanörttien larppauksen ja extremeurheilun välimuodoksi. Siinä ei missään nimessä edusteta itseä vaan omaa maata ja ainakin näin puhekammoisena veri vaan kohisee päässä ja sydän tykyttää kun nostaa sen placardin. Ja sitten tuntuu kivalta, kun on saanut sanansa sanottua ja delegaatille tulvii yhteistyöpyyntöjä. Yay. :)

Lisäksi oli tietenkin superkiva pukeutua kaikkeen hienoon ja kulkea komeiden poikien kanssa. LiMUN oli ehkä snadisti ylihypetetty, mutta kai se kaikki on itsestä kiinni. Nevertheless, odotan seuraavaa kertaa jo hirvittävästi :) Kirjoitan LiMUNista vielä yhden postauksen, kunhan saan Iidalta kuvat esimerkiksi lauantai-illan Delegate's Ballista :)