!!!!!!!!!!!

(Insert some extremely excited noises here!!)


Päivä alkoi kansainvälisten suhteiden teorian luennolta. Samaa ainetta opiskelleet tietänevät, minkälaista paksua pullaa toi teoria on. Realismi, liberalismi, neo-versiot englantilainen koulu, jne jne. Huuh. Aika kiemuraa.


Meijän topakka, nuori, tiukka luennoitsija aloitti sitten vuoden ensimmäisen luentonsa suurinpiirtein näin. "Olen arvioinut 71 esseetä. Niistä kolme olivat firstin arvoisia. Loput olivat... ihan.. ok." Gulps... Pieni pupu meni siinä ja sillä sekunnilla pöksyyn. Mun ei siellä firstien joukossa varmastikaan ole. Viduuu. Mistä revitään motivaatiota seuraavaan esseeseen? Siinä meni jatko-opintomahdollisuudet. Elämä pilalla. Musta tulee roskakuski. Mut siihenkin vaaditaan ajotaitoa.. Musta tulee siivooja ja alan kuunnella räppiä. The End.


Pari sanasta tosta esseestä on paikallaan. IRää opiskelleet varmaan ymmärtävät parhaiten seuraavan selostuksen, pahoittelut muille :D Valitsin aiheeksi demokratian rauhanteorian ja liberalismin. Tehtävänä oli arvioida liberalismin merkitystä (relevance kuvaa ehkä vähän paremmin) Michael Mandelbaumin kirjoituksissa. Hän siis argumentoi, että demokratialla on suora yhteys rauhaan. Tehtävä tuli jakaa kolmeen osaan, joista ekassa piti tiivistää liberalismi, toisessa etsiä liberalismin ja Mandelbaumin tekstien yhtenäisyyksiä ja kolmannessa kritisoida ja arvioida liberalismin merkitystä Mandelbaumin teksteissä. Tää kuulosti vielä satakertaa vaikeammalta englanniksi, mutta läpi räpiköitiin. Mittaa oli 2500 merkkiä.

Viimeistelin esseen samana aamuna ennen palautusta. Alla oli ihana reissu Manchesteriin ja itsenäisyyspäiväjuhlat, eli toisinsanottuna kävi klassisesti. Viime tinkaan jäin. Arvelin, että ihan ok tulos sieltä tulee, ensi kerralla sitten paremmin. Tänään meidän piti tuoda itse arvioitu essee tunnilla ja omaa tekstiäni arvioidessani kiroilin vaan huonoa kielioppia ja epäselviä lauseita. Miksi, oi miksi, omille virheille tulee sokeaksi? Oletteko myös huomanneet unohtavanne artikkelin vähän joka nurkasta? Mun saksalainen kaveri kysyi, että eikö meillä suomen kielessä ole artikkeleita, kun ne multa puuttuu joka neljännestä lauseesta. Hups :D


Noniiin. Ollaan siis teoria-seminaarissa. Kädet tärisee. Sydän hakkaa. Poskia kuumottaa. Olen varma, että sieltä tulee 60%. No ei nyt niin hyvä. 52%. Ei jei, kun näitä virheitä on paljon, mitä toikin lause muka tarkottaa? 48% it is. (Arvosteluasteikko löytyy esim. täältä, jossa näköjään puhunkin saman luennoitsijan kurssista viime vuodelta)


Saadaan essee nivaska eteen, josta kaikki poimii omansa. Esseisiinhän ei omaa nimeä laiteta vaan opettajat tarkistavat anonyymisti ja esseisiin merkataan vain opiskelijanumero. Etsin ja etsin ja etsin. Kädet tärisevät. Sitten osuu tuttu numero kohdalle. Eeeen voi uskoa. En usko. Pitää kaivaa lompakko esiin ja tarkistaa opiskelijakortista numeron paikkansa pitävyys. Katson uudestaan. On se minun.


Laitan lompakon alas ja kasvot alkavat punottaa. Lyhistyin pöydälle nanosekunniksi. Siis oikeasti lyhistyin, en pyörtyny vaan vähän otin vaan lepoa, kun päässä tykytti. Sitten kaivan taas opiskelijakortin esiin ja tarkistan numeroita. Kyllä. Minun se on. Ei perkele.


En kuitenkaan vieläkään usko. Kyseessä on siis kaikkein vaikein aine, kaikkein tiukimmalta luennoitsijalta. En nyt sanoisi, että essee oli hutiloiden tehty, mutta ehkä vähän kiireessä. Mun oli pakko verrata vielä sen mun itsemerkkaaman esseen ja tämän oikean esseen ensimmäisiä kappaleita. Kyllä. Samalta näyttää. (Ja nyt tätä kirjoittaessa oli pakko nousta vielä tarkistamaan... håhåhåh).


73%


SEISTEMÄNKYMMENTÄKOLMEFAKINPROSENTTIA!!!!!!!!!!!!!!!!


jlfakjdfölakjdflkajdflekpajsödlewkfjalksdjflkadlfkaölkefpjdalöjdsflkads (more excitement, fellas)


En vaan voi uskoa. En niin millään! Tiedättekö kun on niitä inhottavia hikipinkoja, jotka inisee, että ei pääse läpi ja sitten vetää ällän. Yeah. No mä en oo sellanen. Oon pessimistinen, joo, mutta kyllä mä oikeastaan tiesin, että siinä 2:1-pinnassa ollaan varmaan. Edellisenä vuonna siis en ko. opettajan kurssilla saanut oikein hyviä arvosanoja, jotenkin oli vaan vaikeaa, mutta että nyt oikein first!

Tää tehtävä vielä oli sellanen, että KAIKKI, siis AIIIIVAN kaikki selittivät, etteivät ymmärrä. Tää oli meille kaikille tosi vaikea, ehkä osaksi siksikin, että tehtävänanto oli tosi sekavasti selitetty. Nevertheless, first taskussa on ihana mennä nukkumaan! :)))))))))))))))))


Mä olen niin fiiliksissä, ettei mitään rajaa. Ihan mieletön onnistuminen. Tää antaa paineita seuraaviin tehtäviin, joista ensimmäinen odottaa jo ensi viikolla. Senpä takia vietän viikonlopun kirjastossa, joten kuulumisiin taas joskus. Ah..


Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki huolet häviää ja sydän tuntuu tosi kevyeltä. No siltä musta on tuntunut koko päivä :) menin koulusta vielä salille takomaan 30 minuutiksi cross traineria, ja Noora meinasi saada slaagin, kun mulla riitti energiaa ihan älyttömästi kun käytiin kaupassa ja kokkailtiin. Mutta ah, nyt vaan on niin hyvä fiilis :)) Melkein tekisi mieli suomalaiseen tapaan pahoitella omaa onnea, mutta ei. Omasta onnistumisesta saa ja pitää olla ylpeä ja iloinen :))