Nojatuolimatkailua

Viisi päivää ja kymmeniä tunteja myöhemmin olen tallentanut kaiken vanhempien häistä omaan kuudennen luokan leirikouluun. Sitten meni kamera rikki eikä me lapsetkaan taidettu olla yhtä mielenkiintoisia.


Näitä videoita oli tosi hauska katsoa, käkätin monta iltaa telkkarin ääressä. Samalla tuli jotenkin ihmeteltyä, että minkälainen kakara sitä onkaan ollut: pomotteleva ja aina höpöttämässä jotain. Varhaisteininä taas olin edelleen äänekäs, mutta joukkoon oli tullut jotain epävarmuutta, kun yritti olla superhauska ja cool. Tällaista pientä itsetutkiskelua olen tehnyt viimeiset pari päivää :D


Eilen sitten taas varasin meille reissun Tukholmaan, kun kaverit Englannista tulevat tänne. Saunassa ruvettiin äidin kanssa miettimään, että miten selittää Ruotsin-laiva-konseptin näille vieraille.. Tavallaan sellainen liikkuva ostoskeskus/viihdekeskus/talo, jossa on baareja, ja mihin monet mennään dokaamaan? Ja miten selittää, että buffet ihanaan 37 euron hintaan on ihan hauska kokemus? En usko, että he ymmärtävät, mihin ovat menossa, ennen kuin ovat jo siellä :D


Tämä taitaakin olla vuoden viimeinen postaus, jonka siivittelemänä toivottelen kaikille oikein hyvää uutta vuotta! :)

Niin ja otsikko muistuttaa mua aina siitä, kun joskus viidennellä tai kuudennella en ymmärtänyt "nojatuolimatkailu"-konseptia, kun se oli esseen aiheena. Kirjoitin silloin siis luokkaretkestä, joka tehtiin lentävällä bussilla, jossa istuimet olivat mukavia nojatuoleja.

Today is a gift, which is why they call it the present

Voi kuinka ihanaa, olin kirjoittanut piiiitkän tekstin ja jotenkin Blogger oli onnistunut hävittämään sen kokonaan, kun tein sitä sekä koneella että tabletilla.. HÖH :( Noh, alusta aloitetaan!

Vissiin kelpais kinkku jollekin muullekin.

Joten, kuinkas voitte? Joulu on nyt onnellisesti takana ja mulla se ainakin oli ihan hirvittävän onnistunut. Aatonaattona kävin vilkaisemassa The Girl with the Dragon Tattoon, ja pitää sanoa, että oli ihan älyttömän hyvä. En yleensä tykkää dekkareista (vai mihin kastiin toi nyt lasketaan..) enkä ole Larsoneita lukenut lainkaan, mutta tämä pätkä vakuutti. Se oli todella uskollinen Ruotsille, mistä on vain nostettava hattua. Nimet lausuttiin Miikkael eikä Maikhöl, lompakossa oli Nordean kortit ja pihassa Volvon autot. Suosittelen!

Aattoaamuna piti nousta aikaisin joulupuurolle, ennen kuin sisko säntäsi hetkeksi töihin. Toinen sisko ja isä painuivat pehkuihin, ja mä jäin äidin kanssa katsomaan Joulupukin Kuumaalinjaa ja Nenen leikkimistä. Sen favourite spotiksi valikoitui tietenkin joulukuusen alusta.. Kymmenen pintaan sukellettiin kynttilöin valaistuin saunaan ja tein pitkän kaavan mukaan hiushoitoja. Joulurauha katsottiin rivissä sohvalla kököttäen, ja yhdeksi suunnattiin kappeliin jouluhartauteen.

Iltapäivällä käytiin hakemassa pappakin joulunviettoon ja sitten olikin koko konkkaronkka koolla joulun vietossa. Istahdettiin pöytään, ja mätöin naamaan kinkkua, karjalanpaistia ja kalaa, nam nam. Mulle ei noi laatikot hirveästi maistu :P Musta on hauska, kuinka kaikkien joulupöydissä on ihan erilaisia ruokia riippuen siitä, mikä on perinne omassa suvussa. Jossain päin Suomea taitaa olla perinteenä tehdä makaronilaatikkoa ja/tai lihapullia, ja toisilla ei karjalanpaistia ole lainkaan. Mitäs teidän joulupöydistä löytyi?

Ei meillä katti oikeasti pääse pöytään, mutta rontti varasti perheenpään paikan, kun tämä leikkasi kinkkua.

Päivällisen jälkeen jaettiin lahjat, ja mua lahjottiin kaikella tarpeellisella - ihan mitä vaan ei viitsi Englantiin raahatakaan. Sain myös rusinan:

Lahjomisen jälkeen vietiin isovanhemmat kotiin, ja me muut siirryttiin takaisin pöydän ääreen pelaamaan lautapelejä yli puoleen yöhön asti. En muista milloin olisimme viimeksi istuneet koko perhe saman pöydän ääressä räkättäen ja käkättäen noin pitkään, oli ihan älyttömän hauskaa pelata Time's Upia ja Party Aliasta! Yhdentoista pintaan heitettiin takit niskaan ja käveltiin hautausmaalle viemään kynttilöitä muualla lepäävien muistokivelle. Vaikka oli sateista ja polut savisia, hautausmaa oli henkeäsalpaavan kaunis tuhansine kynttilöineen. Silloin päätin, että päädynpä elämässä minne tahansa, haluan aina tulla jouluksi kotiin Suomeen. :)

Loppujoulu meni melko samoissa merkeissä, pelailua ja hengailua vaan. Nyt elämä vilisee silmissä eli toisin sanottuna laitan vanhoja kotivideoita kasetilta DVDlle. Olen kyllä ollut pieni, lihava humoristi :D Sonja 1,5v leipoi pullaa, mutta tempaisi sitten palan taikinaa korvalle ja huusi HALOO. Isä on näköjään tykännyt myös kysellä multa, että mikä mun nimi on ja joka ikinen kerta vastaan, että TOIIIIIINA. Huutamalla iloisesti. :D Sellanen pötkö minä olin.

Huomasin viime viikolla myös sen, että mun kamerasta onkin salama rikki. Se haettiin eilen huoltoon ja pari tuntia sitten soitettiin, että huomenna se jo tulee takaisin. Mahtavaa palvelua! Jos koskaan tarvitsette kamerahuoltoa, suosittelen JAS-tekniikkaa :) Kiva saada kamera takaisin näin nopeasti, että saa uudesta vuodesta kuvia ja kahden viikon päästä mulla onkin kaksi vierasta Englannista viihdytettävänä :)

Ihanaa, rauhaisaa, täyttävää ja makoisaa joulua kaikille! :)

Politiikkanörttien larppausretki

Nyt mua jännittää. Jännittää niiiiiiin paljon. Vihjasinkin jo marraskuussa, että olen lähdössä viiden kaverin kanssa Lontooseen yhteen tapahtumaan ja nyt kun asia on VIHDOIN varmaa, voin sen täälläkin julistaa: helmikuussa meitä odottaa London International Model United Nations ja edustamme Tansaniaa ja Norjaa kuudessa eri komiteassa, itse olen toivottavasti UNESCOssa.

Kyseessä on siis todellista politiikkanörttien larppausta, missä karkeasti tiivistettynä leikitään YK:n komiteoita ja sellasiaaaa. Mua jännittää ihan hirvittävästi.. :/ Suomeksi en jännitä yhtään esiintymistä, mutta englanniksi mulla menee aina pupu pöksyyn ja jännitän hirveästi :( Ihan tyhmää, tiedän, mutta tää LiMUN on kova paikka. Mua kiinnostaa toi hirveästi ja odotan innolla, mutta samalla uskomattomalla pelonsekaisella tunteella... Tuijotan YouTubessa kaikkia videoita ja heti joulun jälkeen alan opiskelemaan kaikkea mahdollista tohon liittyvää. :)


Niin ja tota.. Miks juutuubista tulee yhdeksän osaa Mary-Kate ja Ashleyn leffaa, kun hakusanaksi laittaa "london international model united nations"..

Huudeilla

Kotona ollaan! Matka sujui ongelmitta Bristolista Amsterdamin kautta Helsinkiin ja sieltä Kesk-Uudenmaan kovimpaan kylään. Kotona oon ehtinyt lähinnä leikkiä Nenen kanssa, toin sille eri kivan kala-keppi-lelujutun, jolla voitin neidin sydämen ja sain sen pian mukaan päikkäreille. Nukahdin ja sitten havahduin siihen, että kisu tuijottaa mun silmää noin kolmen sentin päässä. Että miau vaan.

En ole ihan vielä päättänyt, olenko tulossa taas kipeäksi vai olenko allerginen kissalle, mutta nenä on taas kivasti tukossa kun herää unilta. Mä oon siis tosi hyvä oppilas kun sairastan lomilla. Aamulla heräsin ihan ihmeelliseen aikaan, osaks sen takia, että Nene tuli vilkuilemaan, mikä möykky siinä lattialla makaa. Meillä siis on kotona kolmas makuuhuone valjastettu kodinhoitotarkoituksiin, joten tyttäristä kaksi nukkuu nyt sitten samassa huoneessa - toinen sängyllä ja toinen patjalla lattialla.

Aamusta kipaisin sitten kauppaan hakemaan puuroa ja Suomi-herkkuja. Jotenkin siinä aamuhorteessa ihmettelin kovasti, kun lapset puhuivatkin suomea eivätkä englantia, on se jännä juttu. Lisäksi oli kivaa lukea lehdet ja uutiset Suomeksi, ja erityisen mukavaa oli lukea uusimmasta NYT-liitteestä Jyrki-ohjelmasta kertova juttu. Kuka muistaa Jyrkin? Voi että, se oli niin siisti, kun itse oli kakara ja telkkarissa pyöri niitten coolien isojen nuorten ohjelma. Eihän niistä vitseistä 10 vuotias mitään ymmärtänyt :D

Nyt, 3h heräämisen jälkeen, on taas päikkäreiden paikka. Mun vieressä on tollanen pikkukehrääjä, joten mikäs tässä nukahtaessa :)

Paradise

Ette arvaa, mikä saa ensimmäisenä virallisena loma-aamuna nousemaan heräämään 7.37 ja hyökkäämään heti koneelle.

Mikäpä muukaan. :)) Hirveellä paniikilla päivittämään Ticnetin sivuja, jotka oli tukossa jo reilusti ennen lipunmyynnin alkua. Sain onneksi naputeltua mulle ja siskolle liput, ja 2h myöhemmin taisin napata ehkä noin viimeisen seisomapaikkalipun kaverille. If Coldplay doesn't come to Finland, Finland must go to Coldplay!


Siinä onkin sitten mun kesäloma, toivottavasti. Sitä ennen toivottavasti jossain töissä ja sitten ehkä jossain toivottavasti kenties lyhyt työharkka, ja sitten onkin jo viimeinen vuosi koulussa :)


Nyt pitäisi pakata, pestä pyykkiä ja sitten vielä lähteä Politics & IR Societyn socialiin, ja 13 tunnin kuluttua pitää suunnata lentokentälle. Kuulemisiin siis Suomesta :))


<3

Julbord

Varmaan kolme viimeistä postausta on kertonut siitä, kuinka oon vihdoin palauttanut esseet, eikä tämä postaus ole poikkeus. Keskiviikkona palautin vikankin paperikasan (10 sivua, 17 lähdettä, 300 sivua tekstiä, 27 sivua muistiinpanoja, 2500 sanaa demokratian ja rauhan suhteesta), ja menin lounaalle uuden tutun kanssa, jonka ristin nimellä Matti Työväenpuolueesta. Ollaan tehty vähän yhteistyötä poliittisten societyjen kanssa (ja hän siis edustaa Labouria) ja oli tosi refreshing jutella uuden, mielenkiintoisen ihmisen kanssa.

Lounaan jälkeen mentiin kuuntelemaan puhetta vihapuheen kriminalisoinnista ja sen vaikutuksesta demokratiseen yhteiskuntaan. Oli todella mielenkiintoinen, vaikkakaan ei aivan niin vakuuttava, kuin toivoin, mutta oma kantani sentään pysyi samana.

Noh, ajattelusta tulee tietenkin sitten nälkä ja suuntasin kaverin kanssa Ikeaan ;) Siellä oli tarjolla joulubuffet ruotsalaisittan eli silliä, lohta, ruisleipää, kinkkua, perunoita yms ja jälkiruoaksi rice pudding eli riisipuuroa :D Lisänä oli englantilaisia paukkujuttuja, laulava mieskvartetti, taikuri ja itse Mr. Joulupukki. Ikea ja ruotsalainen ateria lämpimillä kinkuilla ei ihan suomalaista korvaa, mutta ainakin antoi lisää syitä odottaa sitä oikeaa ateriaa ;)

What's up

Lähtölaskenta on alkanut ja kotiinlähtö häämöttää! Torstaina aamuyöstä pitää suunnata lentokentälle ja Suomessa pitäisi olla ennen kahta päivällä. Perfect! Päädyin myös vaihtamaan paluulentoa ja tulenkin takaisin Englantiin vasta kuukauden päästä :) Sillä aikaa blogissa saattaa olla vähän hiljaista, koska samalla pitää nautti Suomesta, nähdä kaikki kaverit ja käydä ehkä neljässä eri kaupungissa katsomassa kavereiden uusia kämppiä sekä tehdä ihmisoikeuskurssin esseetä. Niin, ja nauttia joulusta!

PS. Alla Manchester-postaus ja pari Englanti-aiheista postausta luvassa tällä viikolla, joten stay tuned :) tai no.. Skandinavia/Englanti-aiheista!

Mansesteri!

Joulukuun ensimmäinen viikonloppu ei ollut ehkä kaikista paras hetki ottaa breikkiä ja suunnata Manchesteriin, mutta viimeinenkin essee sai odottaa hetken, kun Sonja ja Iida suuntasivat Manchesteriin! Megabussilla aamuvarhain pohjoiseen ja Mansessa vastassa oli ihana, kylmä sade. Aivan järkyttävän huono sää. Ollaan Bristolissa totuttu ehkä vähän liian hyvään säähän, koska täällä ei aivan hirveästi ole toistaiseksi satanut, mutta Mansessa Converset kastuivat mukavan nopeasti...

Manchester on aika omituinen kaupunki. Siellä on vanhoja, ööö.. viktoriaanisia(?) rakennuksia perusenglantilaiseen tapaan, naapurissa heti teollistumisen aikaisia vanhoja, kamalia tehtaita ja seuraava talo taas on todella moderni, symmetrisesti suunniteltu loft-asuntokompleksi. Hyvin jännittävää. Ja nopeasti silmiin osui myös puiden puute, niitä kun ei tuntunut olevan missään.

Näin joulun alla kaupungin keskusta oli täynnä joulukojuja, mikä olisi tosiaan tuonut joulun tunnelmaa, jos sitä harmautta, räntää ja kylmyyttä ei lasketa. Alan pikkuhiljaa uskoa mun kaverin selittelyjä siitä, että kostea kylmyys on pahempaa kuin meidän suomalainen kylmyys. Mutta nähtiinpä tuolla myös ensilumi/-räntä!

Mietittiin Iidan kanssa, että mitä tehä tollasessa kaupungissa turistina, missä ei sinänsä ole mitään eiffeltornia tai vapaudenpatsasta, sellaista must see -kohdetta. Futisfanit tietävät mitä Manchesterissa pitää tehdä, mutta me päädyttiin kävelemään lähinnä ympäri sitä kaupungin osaa, minkä arvelen olleen keskusta. Toisin sanoen shoppailtiin aiiiika lailla.

Koko reissun idea kuitenkin oli Coldplayn keikka, joka oli taas jälleen kerran mieletön. Ovella saatiin käteen rannekkeet, joita kaikki tutkivat ja ihmettelivät, mutta kukaan ei tuntunut saavan selvää, miten ne sai päälle. Noh, keikan alkaessa sekin sitten selvisi ja huh huh, let me tell you, that was one hell of a show! Rannekkeet olivat ilmeisesti radio-ohjattavia ja vilkkuivat seuraavaan tyyliin:

Itse settilista ei ollut ihan mun lemppari, siinä oli Viva la Vidalta ja Mylo Xylotolta sellasia hitaita, laahustavia biisejä, joista en niinkään välitä, mutta oooh boy, hieno show joka tapauksessa. Ainoa harmistus oli se, että brittiyleisö ei vastaa suomalaista. Kaikki koskaan Coldplaytä kuunnelleet varmaan tietävät, että Fix You ja Viva la Vida ovat suosituimpia biisejä, joiden aikana pitää riehua ja fiilistellä (okei, ei Fix Youn aikana mut you know), mutta ei. Nää britit kaivaa taskustaan puhelimet ja kamerat, ja nauhottavat shown.. Krhm. Noh, me riehuttiin Iidan kanssa sitäkin enemmän.

Seuraavana päivänä olikin sitten jalat niin turvoksissa, että päädyin ostamaan liian isot kengät, jotka piti lopulta käydä vaihtamassa Bristolissa pienempiin. Tarkoitus oli oikeastaan tehdä jouluostoksia, mutta tulin siihen tulokseen, että HMV:n levyt on halvempia netissä kuin kaupassa. Ja nettikaupat on muutenkin pelastus joulushoppailijalle, joka vihaa hikoilua ja miljoonia ihmisiä pienessä paikassa! ;)

Shoppailun jälkeen turisteiltiin ja otettiin pari kierrosta Manchester Wheelissä, suuressa maailmanpyörässä keskellä kaupunkia. Välillä on oikeastaan ihan hauskaa olla ulkomainen turisti ;) Ostin pari postikorttia Manchester Cathedralista, ja siellä setä pahoitteli, ettei heillä ole espanjankielistä esitettä. Kerroin sitten, että ollaan Suomessa, minkä jälkeen se innostui ja kertoi, että heillä oli suomalainen harjoittelija tänä vuonna ja heillä on yhteistyöseurakunta Suomessa. Kaupungin nimi ei kuitenkaan muistunut heti mieleen ja hän lähetti meidät kiertämään kirkkoa siksi aikaa, kun itse etsi sen kaupungin nimeä. Ja se kaupunki oli Tampere, yllätys yllätys.

Megabus oli iloisesti 1,5 tuntia myöhässä paluumatkalla, ja seuraavana päivänä oli hauskaa jatkaa esseetä, mutta niin se vaan on, boys and girls, hienon viikonlopun jälkeen sain kuitenkin tehtyä ihan hyvän esseenkin vielä :)

Pää on saanut jo vähän levätä, ja nyt jaksaa jo melkein keskittyä tuottamaan tekstiä FB-statuspäivitystä enemmän. Jos ehtisi vaikka vastata kavereiden FB-viesteihinkin (SORI Nella, Anni, Mira ja Elina<3) Tässä olisi vaikka mitä postattavaa, mutta aloitetaan joulukuun ensimmäisestä päivästä!

Annettiin syyskuussa Nooralle synttärilahjaksi liput Michael Monroen keikalle. Heitettiin glam rock -henkiset kuteet niskaan (tai mä yritin parhaani, mä nyt en varsinaisesti mikään rokkari ole, pathetic) ja suunnattiin paikalliseen O2-klubille. Illan aikana esiintyivät myös Wednesday 13 ja Crashdiet, joista mä en ainakaan ollut koskaan kuullutkaan, ihan Maikkelia mentiin katsomaan.

Mr Monroe oli semisti kovassa kunnossa, ikääkin kuitenkin 49 ja takana god knows how many years rokkielämää. Me ärsytettiin mustaan pukeutuneita teinejä eturivissä kun tungettiin tokaan riviin ja reivattiin Monroen mukana. Keikan jälkeen siirryttiin kauemmas ja ihmeteltiin Wednesday 13:sta. Johan oli.

Loppuilta vietettiin Hatchett-nimisessä pubissa, joka on koko Bristolin vanhin pubi suoraan 1600-luvulta. Ketähän kaikkia sielläkin on käynyt! Se on sittemmin kuitenkin valjastettu rokkikäyttöön ja vanhoissa, englantilaisissa puitteissa kaikkuu nyt rock'n'roll. Parin bändin jäsenet liittyivät sittemmin samaan porukkaan Ja Marinan takalistoon tarrautui pieni ruotsalainen vahvistus (josta päästiin eroon, kun bussi lähti kohti Lontoota klo 3), ja Noora oli katkera, kun se ei voinut olla bändäri, kotona kun odotti ukko. No mutta anyway, happy birthday Noora!

Book of Face

Esseet on nyt palautettu ja joululoma on 3 luennon ja 2 seminaarin päässä! Mun ajatukset juoksee hullun lailla, enkä jaksa millään keskittyä mihinkään muuhun kuin tetrikseen, joten pikakertauksena mitä mulle on viimeisten viikkojen aikana kuulunut. Saa tykätä ;)

Niiin ja I am aware of kaikista kirjoitus+grammar virheistä :P

Tru dat:

Kyseinen kaveri siis kulki sellaisissa skottiruutupunkkihousuissa ja yritti pokata Marinaa..:

AIJAIJAI, sunnutai! Aivan parasta:

Englatilaiset ei vaan osaa.

Tänään aamulla ennen viimeistä palautusta. Kyllä on hienoja ajatuksia.