Nojatuolimatkailua

Viisi päivää ja kymmeniä tunteja myöhemmin olen tallentanut kaiken vanhempien häistä omaan kuudennen luokan leirikouluun. Sitten meni kamera rikki eikä me lapsetkaan taidettu olla yhtä mielenkiintoisia.


Näitä videoita oli tosi hauska katsoa, käkätin monta iltaa telkkarin ääressä. Samalla tuli jotenkin ihmeteltyä, että minkälainen kakara sitä onkaan ollut: pomotteleva ja aina höpöttämässä jotain. Varhaisteininä taas olin edelleen äänekäs, mutta joukkoon oli tullut jotain epävarmuutta, kun yritti olla superhauska ja cool. Tällaista pientä itsetutkiskelua olen tehnyt viimeiset pari päivää :D


Eilen sitten taas varasin meille reissun Tukholmaan, kun kaverit Englannista tulevat tänne. Saunassa ruvettiin äidin kanssa miettimään, että miten selittää Ruotsin-laiva-konseptin näille vieraille.. Tavallaan sellainen liikkuva ostoskeskus/viihdekeskus/talo, jossa on baareja, ja mihin monet mennään dokaamaan? Ja miten selittää, että buffet ihanaan 37 euron hintaan on ihan hauska kokemus? En usko, että he ymmärtävät, mihin ovat menossa, ennen kuin ovat jo siellä :D


Tämä taitaakin olla vuoden viimeinen postaus, jonka siivittelemänä toivottelen kaikille oikein hyvää uutta vuotta! :)

Niin ja otsikko muistuttaa mua aina siitä, kun joskus viidennellä tai kuudennella en ymmärtänyt "nojatuolimatkailu"-konseptia, kun se oli esseen aiheena. Kirjoitin silloin siis luokkaretkestä, joka tehtiin lentävällä bussilla, jossa istuimet olivat mukavia nojatuoleja.