Viestittelin tänään yhden vasta yliopiston Briteissä alottaneen tyypin kanssa, ja hän allekirjoitti viestinsä "Tukka/Tuuka/Tuukka". Hetken kelasin, että mitä ihmettä, kunnes tajusin, että kyseessä on oltava hänelle tuttu mantra. Suomalainen nimi englantilaisittain.
Mulla on onneksi suht kansainvälinen etunimi, vaikka kerran tai kaksi joku järjenjättiläinen on onnistunut vääntämään sen Sonzaksi tai Sontsaksi. Sukunimi on perinteinen -nen-päätteinen, joten sen opettelin jo Australiassa tavaamaan kirjain kirjaimelta tottuneella soinnilla. Välillä jotkut jätkät ottavat oikein kunnia-asiakseen opetella mun sukunimen ja sitten hokea sitä, kun kerran osaavat :D
Tästäpä tuli kuitenkin mieleen, että mites te lukijat sanotte nimenne? Mulla englantia puhuttaessa äänenpaino vaihtoo Sonjasta Sonjaan, mutta muuten sanotaan normaalisti. Noora ja Marina taas pehmentävät automaattisesti ärränsä, ja viime vuonna täällä oli Jenni, joka lausui reilusti Tseni. Oletko, Laura LSE:stä, Laura vai Loora? Ja Anna Lancasteristä, Änä, Ana vai Annnnna?
Moni suomalainen nimikin on loppujen lopuksi aika kansainvälinen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Miltähän kuulostavat Marja-Riitta, Mielikki, Terhi taiiii Hilma? Puhumattakaan Hämäläisestä tai Törrösestä. Mietin tällä viikolla myös nimeä Fanny/Fanni. Musta se on aivan ihana nimi, mutta tässä maassa siitä saisi kärsiä varmaan aikalailla.
Mun kurssilla on latvialainen tyttö, jonka nimi on Baiba. Hän pyysi heti alussa, että häntä kutsutaan B:ksi. Ja syy kävi heti selväksi: muuten siitä vääntyy Baaba, Biiba, Bubu, Bebe, Babe (ei siis beib vaan babe).
No mutta osaavat ne englanninkielisetkin. Mut lisäsi tässä hetki sitten yksi tyttö Fabossa, ja tänään mulla oli asiaa sille, mutta en löytänyt sitä mistään. Oliko sen nimi Katie, Katye, Katy, Kaytie vai jotain muuta? Ja entäs Ashley, Ashlea, Ashleigh.. Ja oliko se nyt tyttö vai poika?
haha tuttuja juttuja! lähes poikkeuksetta aina kun kerron nimeni, niin keskustelu menee kutakuinkin näin:
VastaaPoista-hi im taika
-wow, tiger? really, your name is tiger? (ja tätä seuraa aina sellanen tiikerimäinen käsiliike kädellä; "grr")
en tiedä monestiko näin on käynyt mutta alkaa jo kyllästyttään:D
Kuullostaa niin tutulta. Nykyään meinaa alkaa valmiiksi jo naurattaa kun joku kysyynimeä koska tiedän että kun sanon että 'Marika' niin kysyjä jää hetkeksi tuijottamaan ja kysyy sitten 'siis mikä?'..AINA.
VastaaPoistaTutoriaaleissa on myös helppo huomata missä vaiheessa tutor tulee oman nimen kohdalle.
Vaikka ei se nimi sitten enää parin hokemiskerran jälkeen tuota ongelmia :D Ja mun sukunimeä mä en edes yritä opettaa sanomaan..
Hahaa, viime vuonna esittelin aina itteni ensin Pauliinaksi ihan suomalaisittain, aina jouduin toistamaan kaksi kertaa kunnes vastapuoli sanoi: "polina?" johon minä: "yes..." Tänä vuonna olen esitellyt itteni aina ihan suoraan "englanniksi", säästää paljon aikaa ja vaivaa :)
VastaaPoistatäällä yks jolla on sekä etu- että sukunimessä se monelle täysin mahdoton r-kirjain. ei tuu kummankaan nimen lausumisesta yhtään mitään. välillä yritän sanoa Irina, mutta kyllä se useimpien suussa vääntyy airiiinaksi tai sitten ihan Irina mutta sillä enkkuärrällä :-) sukunimestä ei tuu yhtään mitään, on aika usein suomalaisillekin vähän hankala joten täällä kun sitä kysytään tavaan sen vaan suoraan :-D
VastaaPoistaOma virallinen nimenihän on Aino-Kaarina, tooosi kiva :D
VastaaPoistaPäätin heti alusta alkaen olla Aikku, mikä sekään ei ole helpoimmasta päästä!
Luulis että "Miia" on helppo sanoa kun on kuitenkin tosi lähellä Miaa, mut oon pari kertaa saanu kuulla olevani "Maia"... sukunimen kanssa oon luovuttanu, ei se vaan luonnistu briteiltä :D työharjottelussa oli sulosta miten ekaluokkalainen poika koitti kirjottaa sukunimen, jonka osas hädin tuskin lausua enkkuskottiversiona :D kiitti muuten edellisen postauksen blogilistasta (ja ilmasesta mainostuksesta!), löyty paljon lisää luettavaa sitä kautta :)
VastaaPoistaMulla on tääl Espanjas aika helppoo ainaki etunimen kanssa, kun tiputan vaan toisen ännän pois.:) Yks päivä multa itseasias kysyttiin et mikä mun oikee nimi on ku on niin espanjalainen nimi.:D
VastaaPoistaSukunimen kanssa on ollu vähän ongelmia, kun siinä on kaks äätä, mut se on helppo tavata.:D
Mie en oo missään vaiheessa ees yrittäny esitellä itteäni lausumalla nimeni suomeksi. etenkin kun miun nimi kirjotettuna on sen verran kansainvälinen että kaikki lausuu sen kumminkin "tseni". yleensä vaan tulee kysymyksiä onko miun nimi oikeesti jennifer.
VastaaPoistamun ongelma on kun mun luokalla on kolme tyttöö joilla käytännössä sama nimi sarah, mut ne kaikki lausutaan eri lailla ettei sekottaisi. ja mulle niissä ei oikein oo eroa kun yksi on "serah", yksi "sera" ja yksi "sara".
VastaaPoistamun oma nimi on irkuille vaan perus annie, mut sit vaihtarit sanoo mitä sattuu kun ne tietää ettei kotona mun nimeä sanota noin. yleisin on ehkä "ani" jossa ei tosin oo mitään logiikkaa :D oudointa melkein on jos joku ulkkari sanoo "anni" ihan suomalaisittain, se kuulostaa englannin joukossa vaan niin oudolta.
Oma nimeni ääntyi aika monella Hannah-muotoon, mutta läheisille kavereille oli tärkeää opetella se kunnolla, vaikkakin se kuulosti lähinnä Hanelta kuin Hannelta. Voin kyllä kertoa että sukunimeni on joillekin enkkulaisille hilpeyttä, Kuulas kun kuulemma muistuttaa cool ass:ia :D
VastaaPoistaHaha, tää on kyl niin totta :) Mä olen aina tottunut lausumaan nimeni ihan loorana ja täytyy kyllä sanoa että moneen kertaan olen kiittänyt vanhempiani että he tämä nimen antoivat :) Tosin usein kuuluu kysymys että kirjotetaanko se ihan laura laura." Joo, ihan englantilaisittain laita vaan" :D
VastaaPoistaPitää kyllä kiittää vanhempia siitä että mua kutsutaan mun toisella nimellä Susanna eikä ensimmäisellä joka on Mira. Susanna tosin on harvoin kirjotettuna oikein, mutta ei Susannah tai Susana onneks kovin kaukana ole :) Poikaystävän nimi taas on ulkomaalasille ihan mahottomuus. Riku ei väänny oikeen mitenkään :D
VastaaPoistaKokeilkaa Kaisaa englanniksi ja muilla ei-skandinaavisilla kielillä. Vaihtoni aikana englannissa, aina kun esittelykierros lähti liikkeelle huokaisin syvään ja olin hyvin kateellinen kämppiskselleni Deniselle.
VastaaPoistaPuolen vuoden aikana opin tunnistamaan itseni Khaiza:na, Gaiza:na, Geitsa:na Kheizi:nä ja monena muuna. Selitin aina, että nimi on vähän niinkuin Kaiser Chiefs alkuosa, muutoin ihmisillä ei ollut mitään hajua. Kehittelin myös kirjoitusmuotoisen ääntämisoppaan ("car" "e" sun"). Selityskeinot olivat kultaakin kalliimpia välillä..
Sukunimestä ei sitten edes kannata puhua. Nimenhuudoissa piti olla tosi skarppina, että tajusi kyseen olevan minusta.. Mutta hyvänä puolena: opin ääntämään aakkoset englanniksi vihdoinkin hyvin selittessäni nimeäni ja osoitteita jne.
nauran vieläkin kun muistelen kielimatkaani eglannissa..sitä tuskan määrää kun ne yritti lausua "siiri", kovasti ne yritti, mut lopputulos ei kuullostanu hyvältä..oli jtn tyyliin "siuri" tai "sueri" tai "zhuri"..en ees pysty ymmärtää miten omituisii väännöksii ne sai aikaseks::d perheenn äiti osas lausuu parhaiten, se otti vaa toise ii:n pois "siri" ja tietty lausu ärrän vähä hassust:)) mut oli kyl tuskaa ku luokassa opettaja katto että ketä on paikalla ja aina omalla kohalla tuli kauhee hiljaisuus ennen ku se sit yritti lausua jotaa..ja aina sai olla korjaamassa että se on "siiiri", turhaan:D
VastaaPoistaonneks ei sukunimeä melkein missään tarvinnut sanoa..siinäkin kun se ärrä komeilee..ja muutenkin toodella vaikea..
näin terhi nimisenä voin sanoa, että on niiiin vaikea nimi ulkomaalaisille että! en oo oikeestaan kuullu mitään väännöksiä, lähinnä vaan hiljaisuutta kun joku yrittää toistaa mun nimeä ja miettiä kuumeisesti samalla, että miten se äännettiinkään. r ja h on hirveen vaikeita! teri (terry) on kai loogisin ääntömuoto.
VastaaPoistamuistan, kun olin kansainvälisellä leirillä tässä muutama vuosi sitten ja mm. skotit yritti ääntää mun nimeä. kerran ne kokeili, ei siitä oikein saanu selvää ja loppuajan ne kutsukin mun "hey.. you!"-nimellä :D
ahaha ihan paras postaus & kommentit! Niille pitäisi olla 'like' nappi :D
VastaaPoistaLuulisi, että Anna on suhteellisen helppo, mutta ilmeisesti se on liian helppo/vanhanaikainen herättäen epäilyksiä... Monesti luullaan että se on Hanna(h), Ania, Ann tai lyhennys Anastasiasta (!)
Yhtä kaikki, esittäytyminen riippuu tilanteesta. Jos tiedän vastapuolen kielen olevan jotakin joka osaa ääntää nimeni normaalisti, sanon vaan ihan suomalaisittain. Englantilaisille sanon jotain Anan tai Änan tapaista nykyään selvyyden vuoksi, jos joudun sanomaan sukunimenkin niin se aiheuttaa hämmennystä kun en osaa sanoa etunimeä englantilaisittain ja sukunimeä suomalaisittain. Olen NIIIIN kateellinen kaverilleni, jonka nimi on Berg...
Lähimmät kaverit olen opettanut sanomaan nimeni oikein, tosin yleensä riittää että pyytää ääntämään kuten äidinkielellään ääntäisi, suurin osa on skandeja, venäläisiä, puolalaisia tai italialaisia kuitenkin ja silloin se on tarpeeksi lähellä. "Väärässä" ääntämyksessä on se ongelma, etten rekisteröi Änää ollenkaan ellen osaa odottaa sitä :D
Mun nimi Maria on onneks suht iisi kunhan ärrän vain pehmentää. Sukunimi onkin sitten toinen juttu, nimittäin se kuulostaa täkäläisittäin sanottuna "Räikköseltä", mikä nyt ei musta kauheen kiva sukunimi ole :D
VastaaPoistaihan suosiolla oon hänä. ja usein saan sen extra h:n loppuun enkä jaksa enää korjata. t:hanna
VastaaPoista