Vajaat pari viikkoa sitten mulle iski hirveä koti-ikävä. Vietin päivät sängyssä ja odottelin iltaa, että voisi nukkua. Sitten illalla ei väsyttänytkään ja mietin, miten kiva olisi olla Suomessa.
Tää syksy on ollut tosi kiva. Oon tehnyt hirveästi kaikkea sosiaalista, joka ei ole sisältänyt yökerhoja. Oon ollut töissä, societyissä ja lounailla kavereiden kanssa, mutta silti jotenkin on uupunut ja irrallinen olo.
Mua on viime aikoina harmittanut brittien kaksinaamaisuus - tai ehkä oikeastaan tietämättömyys. Täällä ihan normaali vitsi on sanoa jotain "pahaa" irlantilaisista/skotlantilaisista/walesilaisista, mutta jos mä heitän jotain ruotsalaisista/venäläisistä, niin mä olen rasisti. Kaipaan sitä, että jos suomalaisten kanssa puhutaan lounaasta, niin sitten oikeasti mennään sinne lounaalle, eikä vain puhuta.
Kaipaan myös sitä, että voisin keskustella järkevästi seminaareissa, mutta mun kaikki energia menee siihen, että tulkitsen 1700-luvun englantia, enkä silti ymmärrä.
Eilen illalla aloin miettiä, että mitä jos menisinkin käymään Suomessa parin viikon kuluttua. Saisin Finskin pisteillä hieman edullisemman lennon, mutta silti bussien kanssa hintaa kertyisi vajaat 200 euroa. Toisaalta ikävä on kova ja haluaisin saunaan, juomaan hanavettä, omaan sänkyyn jne, mutta onko se tuon arvoinen. Kova raha se ei ole, mutta tollakin eläisi täällä päälle pari viikkoa. Ja mun pitäisi ostaa myös pyörä. Toisaalta taas ikävälle ja omalle hyvinvoinnille ei voi laittaa arvoa. Jos toi reissu tuo mulle lisää energiaa, eikö siitä nyt voi maksaa pari sataa? Ei onnellisuutta voi mitata rahassa.
Toiiiisaalta taas mulla on lennot Suomeen 15.12. eikä siihen ole enää kuin 8 viikkoa ja tän mahdollisen reissun jälkeen 4 viikkoa. Ylireagoinko mä vaan, mitä jos sillon parin viikon päästä ei nää haluakaan lähteä ja kaikki onkin hyvin? Mulla on myös tulossa se Manchesterin reissu ja 3 esseetä, onko nyt paras paikka lähteä?
Mutta kun kuitenkin on ikävä. Ei ketään tai mitään tiettyä, vaan sitä kokonaisuutta...
Nyt tuli mun blogille tosi epätyypillinen postaus: tarjolla on valitusta ja päivän asu lauantailta. Muotiblogi ja vuodatus, olisko siinä suunta tälle blögille? Mitä tykkäätte päivän (lauantain) asusta? ;) Niin, ja voisko joku tehä mun puolesta päätöksen - mennäkö Suomeen vai eikö mennä?
Nyt tuli mun blogille tosi epätyypillinen postaus: tarjolla on valitusta ja päivän asu lauantailta. Muotiblogi ja vuodatus, olisko siinä suunta tälle blögille? Mitä tykkäätte päivän (lauantain) asusta? ;) Niin, ja voisko joku tehä mun puolesta päätöksen - mennäkö Suomeen vai eikö mennä?
What would You do?
mä en voi päättää mutta kokemuksesta tiedän että joskus vaan ahdistaa ja on pakko mennä. En aina todellakaan tosin mene kotiin, välillä vierailu suomalaisen kaverin luo toiseen kaupunkiin riittää. Olen kuitenkin kumpanakin vuonna käynyt kerran kesken lukukauden (10 viikkoa) kotona jollakin verukkeella, ja nyt kesällä kävin ystäväni häissä.
VastaaPoistaJos ahdistus/ikävä alkaa haittaamaan suorituskykyä koulujutuissa ja jos alkaa käpertymään kuoreensa vaikka on muuten sosiallinen, silloin on mun mielestä harkittava sitä kotiin menoa ihan vakavasti. Kolmekin päivää virkistää kummasti :)
Kiitos kommentistasi, Anna. Saatanpa kyllä lähteä, ja ehkä olla jopa keskiviikosta keskiviikkoon. Kaikki lukemiset ja tekemiset on kuitenkin sähköisesti saatavilla, joten miksipä ei. Sais ainakin hetken levähtää, vaikka samalla tekiskin yliopistohommia. :)
VastaaPoistajoo kotikirjastokin toimii siinä missä yliopiston, jos ottaa omat kirjat mukaan tai artikkelit löytyy netistä!
VastaaPoistaMoikka! Asun kanssa briteissä ja luen lähestulkoon samaa ainetta kun sie, sait musta uuden lukijan=)
VastaaPoistaHarmittavaa :( Noita ikäviä tuntemuksia tulee kyllä aina kun asuu muussa maassa kuin kotimaassa, ja täytyy sanoa että tutuilta ajatuksilta kuulostaa. Sit se kyllä helpottaa jossain vaiheessa. Mä en itse tosin lähtisi Suomeen noin vaan käymään, kun sitä tietää ettei siellä kuitenkaan ikinä tule tehtyä mitään töitä, vaikka kuinka itselle uskottelisi :) Ja kun ne esseet on kuitenkin pakko tehdä...
VastaaPoistasanonpa vaan itse myös ulkomailla asuvana (nyt oon suomessa viikon :)) että kannattaa mennä ja tinkiä muussa. sen voimalla taas jaksaa niin paljon ja ymmärtää että eihän siellä suomessa oikeestaan mikään ole niin muuttunut jne. itellä sama tilanne kun sulla sillai et tokaa vuotta ulkomailla opiskelen ja tää tokan vuoden syksy ollut huomattavasti vaikeempi jotenkin... eka vuos vaan meni sellaisessa uutuudenhuumassa niin paikan kuin ihmistenkin suhteen :) sun blogi on huippu ja bristol vaikuttaa niin hyvältä kaupunkilta :)
VastaaPoistaMENISIN KÄYMÄÄN KOTONA<3 :D ah ihana suomi!
VastaaPoistaTaika, voi ei, osuitpa kurjan postauksen kohdalla lukemaan! Lupaan olla iloisempi tulevaisuudessa!
VastaaPoistaSuklaasydän, totta puhut. Luulen, että päädyn taas vaan tekemään ihan muuta.. Mutta toisaalta, jos alotan esseet jo nyt, niin voin "hyvällä omalla tunnolla" pitää viikon semivapaata... Yeah right.. Mutta kiva kuitenkin kuulla, etten ole ainoa, jolla on joskus tällaiset fiilikset.
Anonyymi, totta, mikä ihme tässä tokassa vuodessa on? En ymmärrä. Mutta kiitos kommentistasi, se piristi kovasti :)
Ida, hihi, menossa ollaan! Jeeee!
Hei kiitti tästä, nyt mullekin tuli koti-ikävä. ;)
VastaaPoistaItse asun Keski-Euroopassa ja nyt ois kahden viikon syysloma koulusta. No minullapa ei ollut penniäkään rahaa kesällä ostella matkoja syksyksi joten en ole menossa tällä lomalla kotiin. Jouluksi etsin juuri lentoja, mutten tiedä mistä löytäisin tarpeeksi halvat. Joululomakin kestää vain kämäsen viikon. :( Mutta on täällä asuminen varmasti tuplasti kivempaa kuin Suomessa pitkällä tähtäimellä ajateltuna. :)