Minä ja Morrison. Eiku Kant.

Tänään se alkoi. Luentoja yksi tunti, toista sataa sivua tulostettua tavaraa ja pari revittyä hiusta. Kiva yllätys, että etiikan kurssilla puoli vuotta luetaan uusinta uutta suoraan vuodelta 1785. Okei, ei tää nyt ihan hirvee yllätys ollut, duh, voitashan me opiskella Aristoteleenkin etiikkaa, mut tyydytään Kantiin. Eli toisin sanottuna teksti tulee olemaan seuraavaa tasoa:

There lies at the root of such judgements, rather, the idea that existence has another and much more worthy purpose, for which, and not for happiness, reason is quite properly intended, and which must, therefore, be regarded as the supreme condition to which the private purpose of men must, for the most part, defer.

Öö, come again? Haha, meitsiä vähän hajottaa, en ymmärrä! Kuka pääsee viimeisen pilkun kautta pisteeseen? Helppoa kuin heinän teko, eikö! Ensimmäistä kertaa harkitsen tosissani suomenkielisen version hommaamista. Kyllä mä tosta tekstistä lopulta selvisin, mutta en ihan yhtä hyvin, kuin haluaisin, ja tämän vuoden arvosanat kuitenkin vaikuttavat jo loppuarvosanaan. Taidan tankata tota vielä pari kertaa, että tajuan, mitä ne will, duty ja reason ovatkaan.

Kohta lähtee nokka kohti Scandinavian Networkiä ja huomenna lätkää. Saapas nähdä, mitä tästä vuodesta tulee, jos mulla on näin paljon tekemistä. :))