Katselin ehkä noin kuukausi sitten Suomessa televisiota ja ruudulle pärähti 1-vuotias vauva. Muuten jees, mutta painoa hänellä oli 13 kiloa ja parhaillaan mutusteli ranskalaisia. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että vauva oli britti ja mama seisoi vieressä ihmettelemässä, kun on niin iso vauveli. Oho.


Tässä maassa ranskalainenkin on vihannes. Kaikki mahdollinen uppopaistetaan ja majoneesi on maukas lisä ruokaan kuin ruokaan. Ah, bon appetit!

Mä söin viime vuoden käytännössä pelkää skeidaa. Siitä kiittää nyt vatsa, joka kärsinee hirvittävästä kuituvajeesta. Siksi kävin hakemassa Tescosta puuroakin, jota tänään keittelin ensimmäisen kerran. Tämä missiokaan ei ollut ihan niin helppo, sillä lähes kaikki puurotuotteet olivat suklaan, mansikan tai muun makean makuisia. Mä itse vetäisin puuroni au naturel, tänk juu veri mats.


Noh, on tämän maan ruokakulttuurissa jotain hyvääkin. Ruoka on todella halpaa, leipomo-lihakauppa-vihanneskauppa-kulttuuri on edelleen elossa ja ulkona syöminen on edullista. Siinä missä Suomessa saat hikiseen raflan burgerin 15 eurolla, täällä vedät sillä juoman, pääruoan ja jälkiruoankin todennäköisesti. (Huomasin tosin, että safka Lontoossa on todella paljon kalliimpaa kuin täälläpäin.)


Ruoka ei ole ainoastaan halpaa, mutta se on näin sinkun budjetille myös tosi kiva juttu. Täältä löytyy paljon esimerkiksi salaattisekoituksia, joissa on erilaisia salaattilaatuja, porkkanaa, paprikaa, ituja ja vaikka kurkkua jo valmiiksi sekotettuna. Sen kuin ostaa yhden pussillisen kahdella punnalla - siinä on tarpeet jo kahdelle aterialle. Suomessa moinen laiskuus ei tulisi tietenkään kuuloonkaan: valmista salaattia, herranjestas! Yksin ruokansa maksavalle tulee kuitenkin (ainakin mun tapauksessa) halvemmaksi ostaa toi salaattisekoitus kuin samat ainekset erikseen isommissa määrissä. Mä en ainakaan saa esim. jäävuorisalaattia tuhottua kitaani ennen kuin se jo mätänee.

Brittien laiskuus hyödyttää mua myös muutenkin. Kaupan hyllyltä löytyy valikoima kastikkeita, kuten humusta, tsatsikia, salsaa jne noin kahden desin pakkauksissa. Suomessa halusin syödä tsatsikia, mutta tarjolla oli vain puolen litran pönikkä... Kukahan sen ehtisi syödä ennen kuin se jo pilaantuu?

Vaikka pakkauskoot on jossain määrissä yksin syövälle sinkulle sopivimpia täällä kuin Suomessa, tulee täälläkin yhdestä ateriapakkauksesta helposti kolmen päivän safka. Tein pitaleipiä tässä yksi ilta ja pakkauksessa oli 6 pitaleipää. Söin siis kaksi pitaleipää kolmen päivän ajan. Vaihtelu virkistää...? Emme useinkaan tee Nooran ja Marinan kanssa yhdessä safkaa, mä kun olen lihansyöjä ja haluan bologneeseeni jauhelihaa. Joskus tempastaan ja tehdään jotain suurempaa, kuten pizzaa, mutta loppupeleissä ne pastakastikkeet on helpompi vääntää yksin.

Kahta asiaa rakastan Britanniassa yli kaiken: Tropicana-mehut ja marjat. Tuoremehuissa on ihan uskomattoman paljon makuvaihtoehtoja (oma suosikki appelsiini-lime) ja ne ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Hedelmähyllyltä löytyy myös läpi vuoden vadelmia, mansikoita ja mustikoita (jos en ihan hirveästi erehdy..), jotka tosin on varmaan hirveän jalostettuja ja muunneltuja. Mutta kyllä sanoisin, että puuro maistuu paremmalta skottilaisten mansikoiden kanssa kuin voisilmällä.


Missään nimessä brittiläistä ruokakulttuuria ei voi verrata suomalaiseen. Multa on usein kysytty, että minkälaista ruokaa Suomessa on. Vastaan, että raaka-aineiltaan halpaa. Kelatkaa nyt. Maksalaatikko, veriletut, läskisoosi, hernekeitto. Kaikki perinteisimmät safkat on kehittyneet todennäköisesti pula-ajalla, kun suuhun on pitänyt laittaa kaikki sinne kelpaava. Meidän joulupöytämme kunkkukin on halpaa lihaa (siis on ollut back in the days)!

Silti tykkään ihan hirveästi suomalaisesta ruoasta. Se ei hienostele vaan täyttää tehtävänsä täydellisesti: ravitsevaa ja täyttävää. Sitä nyt ei täällä kuitenkaan ole tarjolla, mutta hyvinvarusteltujen Tescojen yms hyllyiltä onneksi löytyy korvaavia tuotteita kuten Realin tyyppistä ruisleipää. Ne ovat yleensä saksalaisia, mutta täyttävät hyvin tehtävänsä. Päälle soft cheeseä ja kurkkuviipaleita, niin kyllä maistuu.


Hintataso ruokakaupoissa on huomattavasti edullisempi ja sääntö tietenkin menee niin, että mitä epäterveellisempää, sitä halvempaa. Yhteensä 4 litraa Pepsi Maxia kustansi perjantaina 2 puntaa. Ben & Jerry's on parhaina päivinä alle 3 puntaa. 2 litraa siideriä on alle 3 puntaa. Kolmioleipä+limu+sipsit=meal deal 3 puntaa. Keksipaketti 39 penceä. Kyllä vähän yskityttää käydä Suomessa ostoksilla.


En tiedä, mistä johtuu, mutta täällä on todella huonosti minkäänlaisia ruoanlaiton "apuvälineitä". Oon aikaisemminkin kirjoittanut ruoasta, mutta en enää edes muista mitä.. Ruokakermoja, tuorehiivaa, maustevoita yms saa kyllä hakea, ja kermaviilikin on raskaampaa kuin Suomessa. Täällä on kuitenkin hirveä määrä erilaisia tuorepastoja - joku selitti, että ihmiset eivät jaksa odottaa kuivapastan kiehumista.. Briteillä on myös outo tapa kiehauttaa vesi ensin vedenkeittimessä ja sitten laittaa se kattilaan kiehumaan...


Mulla on Suomesta eniten ikävä safkaa ja ihmisten luonnetta. Perhe ja ystävät ovat loppujen lopuksi todella lähellä, FB ja muut sosiaaliset mediat ovat kutistaneet maailmaan niin ronskilla kädellä. Safkaa ei kuitenkaan oikein saa virtuaalisesti. Ei mulla sitä tosin niin hirveä ikävä ole, että pitäisi tänne asti postitse lähettää mitään. Usein se ikävä tulee siitä tiedosta, ettei voi saada jotain. Ikävöin hirveästi lakritsijäätelöä ja hernekeittoa viime keväänä. Arvatkaa, montako kertaa ko. tuotteita nautin viime kesänä.