Add some lame Christmassy title here

Pientä hiljaisuutta, tai oikeastaan aika suurta, on ollut ilmassa. Olen tehnyt töitä nyt kaksi viikkoa ja teen lisää seuraavat 1,5 viikkoa. Sitten on vuorossa Tukholman risteily ja kappas: seuraavaksi otetaan nokka kohti Bristolia :) Sitten palaillaan normaaliin postaustahtiin ja elämään.

Nyt kuitenkin pieni kuvaoksennus meidän joulustamme. Mulla kävi pieni työtapaturma näitten kuvien kanssa ja kameran suodin on aivan saastainen, mikä johti siihen, että puolet kuvista oli epätarkkoja. Höh. Oli oikein kiva joulu perheen kesken, vaikka Australian sisko puuttuikin. Ensi jouluna sitten :)

Joululahjoja tuli enemmän kuin edes kaipasin, niistä postaus kenties myöhemmin. Nyt siis myöhäiset jouluntoivotukset kaikille ja kenties myös hyvät uudet vuodet :)

Kukaan ei jaksa lukea tätä, mut menköön silti.

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Jepa :)

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Öö.. No en kai? :D Aika säälittävää.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Jepa.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Vähän Pendulumii eturivistä, Apulanta-iltoja Nooran kanssa... Oikeastaan tää koko 3 kuukautta on ollut yhtä suurta parasta muistoa :)

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Siskojen kanssa pari kertaa :D

MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Kuulemma, syyskuun jälkeen etenkin.

2. Oletko lihonnut?
Öö, no oon kai laihtunut ja lihonnut aika lailla, tässä ollaan ehkä vielä kuitenkin miinuksen puolella, että jees jees.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
Damn, vähäX olis kovaa sanoo, et olisin.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En oo varmaan koskaan ollut yksin?

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
Hihi, ehkä ens synttäreinä... ;)

RANDOM:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Parhaita ovat Noora, Marina ja Josh :)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Wii, sain serkkupojan <3

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
Thaimaa, Egypti, Viro, Iso-Britannia... Kävinkö mä muualla?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2010?
Jos vois vaikka säästääkin sitä rahaa? :D

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
8.9.2010 ja 28.11.2010

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Yliopisto :)

9. …ja suurin epäonnistuminen?
No se pirun säästäminen :D

10. Kärsitkö vammoista?
Pari äksidenttiä kävi lihatiskillä :D

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uusi puhelin, wihii! :) Eipäs kun irtosalama! Oih!!

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Nooran.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Siskojen, voi kele :D

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Riistovuokraan

15. Mistä innostuit eniten?
Bristolista :)

16. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
No en tiedä. Ihan yhtä onnellinen ehkä, mutta aivan eri tavalla :)

17. Lihavampi vai laihempi?
Öö. Kai laihempi, mut vähän vaan :D

18. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi, mutta kohta köyhempi :D

19. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Olis pitäny tehdä asioita paljon enemmän! Kattella Bristolia ja Iso-Britanniaa.

20. …entä vähemmän?
Läskeily ja jumittaminen ja dataaminen.

21. Miten aiot viettää joulun?
Rauhassa perheen kanssa. :)

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Mä en usko tällaseen katumiseen.. Mitä hyötyä siitä on kenellekään, jos kadun jotain?

23. Rakastuitko vuonna 2010?
En. Rakastin kyllä.

24. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtään.

25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Glee ja Misfits!

26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En. Ei kato sellasta.

27. Mikä oli paras lukemasi kirja?
A thousand splendid suns

28. …entä musiikillinen löytö?

Pendulum, Biffy Clyro, Kings of Leon..

29. Mitä halusit ja sait?
Kaiken :)

30. Mitä halusit, muttet saanut?
Lottovoitto. Damn.

31. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Jackass 3D :D

32. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Itse päivänä en oikein mitään, juhlat oli seuraavana viikonloppuna :)

33. Ketä kaipasit?
Hyvin montaa ihmistä.. Kahden maan kirous..

34. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Noora.

MUUTA:

1. Oletko joutunut tappeluun?
Enpä kai :D

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
No lintsannut parilta luennolta, hys hys :D

3. Oletko juonut ”perseitä”?
Bahaha. Jep. Oops.

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
Miks tässä on samoja kysymyksiä?

LUOLA

Hihi. Nooralla on vähän mielenkiintoisemmat kämppikset. Vai mitäs tykkäätte heidän sisustustyylistään? :D

Aina ei kyllä Nooraa naurata, eikä muakaan naurattais. Mut anteeks mistä nää liikennemerkit on?! Mä vaan mietin sitä prosessia, mitä näiden eteen on tehty, että on saatu ne roudattua tämän talon 4. kerrokseen paikasta X..

Kotimaa kun taakse jäi-deja vu.

Nyt olisi miljoona ajatusta ja miljoona asiaa kirjoitettavana eli ajatusvirran mukainen kilometripostaus tulossa.


Olen nyt sitten Suomessa!! Haloo, siis SUOMESSA. En tästä tarkasta päivästä kertonut muuta kuin briteille ja kahdelle kaverille Suomesssa, koska suunnitelmissa oli yllättää parit synttäri- ja juhlasankarit. Ja taisin onnistuakin ;)


Mutta on kyllä ollut rankkaa, kun ei ole voinut blogin eikä Facebookin puolella avautua koko viikolla. Olen stressannut ihan hirveästi noista lennoista, koska jos lento olisi ollut vaikka 2 päivää aiemmin, olisin jäänyt jonnekin lentolakon ja Pariisin lumimyrskyjen takia. IIIIK. Enhän mä kuin koko viikon seuraillut Ylen nettisivuja ja Finnairin lentoemäntien lakon vaiheita. Tai tarkastanut joka päivä KLM:n ja Paris Charles de Gaualkfdjkajsd-jotain-lentokentän nettisivuilta mun lentoja vastaavien vuorojen menoa. Keskiviikkona noi lennot olivat myöhässä 3 tuntia molemmat, torstaina toinen oli peruttu ja toinen myöhässä 2 tuntia, mutta perjantaina onneksi lentoemännät ja lumimyrsky sallivat aikataulun mukaiset lennot. Mutta kyllä vähän hermostutti, panikoin koko ajan, että jäänkö mä jonnekin Pariisiin jumiin!


Viimeisen viikon aikana Bristolissa tapahtui kaikenlaista jännää ja vähemmän jännää, mutta mukavaa. (APUA, kamala Bristol-fiilis iski ku pikkusisko laittoi nyt soimaan Duck Saucen Barbra Streisandin :D) Maanantaina keräännyimme suomalaisporukalla nostamaan malja itsenäiselle Suomelle. Sitä ennen tuijotimme Nooran kanssa Linnanjuhlia ja joko nauroimme tai huokailimme ihastuneena mekoille ja nautimme ns. kuoharia (joka ehkä oli kuitenkin jotain siideriä) ja söimme pipareita.

Suomalaisten kanssa tapasimme Bristolin keskustassa ja yhteispäätöksellä siirryimme The Apple-siideriveneeseen. Meitä kerääntyi paikalle jopa 13 henkeä, mikä ylitti kaikki odotukset. Olin ihan varma, että sinne tulisivat vain minä ja Noora, mutta olihan meitä siellä! Mä ainakin tykkäsin kamalasti, hieno ilta. Kai toi oli sitä nationalismia parhaimmillaan - vaikka mitään muuta yhdistävää tekijää ei olisi, niin aina voi oman maan kansalaisen kanssa ottaa siiderin tai kaksi. The Apple on siinä joen päällä kelluva vene, mistä saa erilaisia siidereitä. Etenkin paikallisia, joten siellä on kiva käydä maistelemassa. Nyt meijän Suomi-kööri valtasi ensin yläkerran ulkotilan nuotion ja kun alas vapautui tilaa, valtasimme neljäsosan alakerrasta. Meidän porukka oli sinänsä hassu, että se oli kerätty Facebookin, blogin ja tuttujen kautta, eikä kukaan meistä ollut tavannut kaikkia aiemmin. Mutta jep, Hieno ilta. :P


Mä saatoin vikalla viikolla skipata lähes kaikki luennot ja seminaarit, hih. Saatoin vääntää esseitä päivät pitkät. Erityisesti musta oli kivaa vääntää Politics beyond nation-state-kurssin "Can any war be just"-esseetä, mihin sitten tulkitsin talvisotaa. Haha, on hullulla halvat huvit! Sain perjantaina palautettua kaksi esseetä ja journalismin artikkelikokoelman. Perjantaina suuntasin yliopistolle juuri tuohon PBNS-seminaariin, koska missaan sen ensi viikolla, mutta olinkin sitten ainoa, joka tuli paikalle :D Kaksi muuta kävivät hakemassa edellisen esseen tulokset, mutta lähtivät sitten minne lie. Noh, eihän mulle yksityisseminaaria alettu onneksi pitää, joten käytiin mun essee läpi ja lähdin palauttamaan journalismin tehtäviä St. Mattsille.


Sain tosta mun esseestä arvosanaksi 58%, mutta mä en osaa oikein käsittää sitä. Kai se on ihan hyvä tulos, koska kuulemma kolmasosa ei päässyt läpi ja monen tulos oli jotain 40% ja 49% väliltä. Eli kai mun pitäis ihan tyytyväinen olla? Mun tutor sanoi, että yliopiston ensimmäinen tehtävä on aina se huonoin ja katoin äsken Wikipediasta noita arvosanajuttuja, eli ei multa tosta puuttuis enää kun muutama prosentti, niin olisin parhaan arvosanan reunassa. Tosin tässä on vielä 2,5 vuotta ennen lopullista arvosanaa, ettei nyt saa tuudittautua mihinkään :D Mutta jotenkin se vaan tuntuu pahalta, että on muka ihan ok arvosana ja silti meni 42% väärin. Hei te muut UK:ssa opiskelevat, mitä tosta nyt pitäis ajatella? En jotenkin osaa suhteuttaa yhtään :(

Torstaina olin tekemässä St Mattsilla mun artikkelikokoelmaa loppuun. Noora oli aiemmin jo tekstannu, että Bower Ashtonilla oli joku torvisoittokunta, ja sitten kun meidän pihalla alkoi kuulua töttöröö, niin tiesin mistä oli kyse :D Meidän opettaja sitten raahasi meidät kans ulos ja saatiin Christmas Carols-laulujen sanat eteen ja laulettiin jotain Jeesuksesta :D En ollut koskaan kyllä kuullutkaan koko biisiä, mutta olihan siinä omaa fiilistä, kun yliopiston puhallinkvartetti ja kuoro vetää ikivanhan linnan edessä joululauluja. Yritin kovasti olla katsomatta sitä vihreää ruohoa...


Perjantaina kävin hamstraamassa viimeiset joululahjat Marinan kanssa ja sitten suuntasimme tyttöjen kanssa viimeistä kertaa tekemään ruokaa mun luo. Teimme pizzaa, ihan alusta asti! Tuli kyllä ikävä ruisjauhoja, kun tein sitä pohjaa. Pelkästä vehnäjauhosta tulee niin tylsä vehnäpullamössöpohja, että tykkään laittaa kolmasosan ruisjauhoja. Mun kämppis oli kavereineen keittiössä dokaamassa ja yksi jätkä sitten kysyi, että tehdäänkö me lettuja :D Joo, tässä nyrkillä alustan lettutaikinaa ja laitan sen kuumaan veteen kohoamaan, kyllä.


Pizzan jälkeen jaoimme lahjat, koska ei niitä Suomeen/Kyprokselle viitsi roudata, kun matkalaukku painaa jo muutenkin seitsemäntuhatta kiloa ja tilasta on puute. Sain tytöilta Glee-kalenterin!!! Aah, päivä alkaa Gleellä tästä lähtien ;) Yritin siinä pakkailla ja tyhjensin paniikissa laukun sataan kertaan. Tytöt sit onneks rauhotteli mua ja viikkas mun kanssa vaatteita, jotka olisin vaan rytänny laukkuun. Vihaan pakkaamista, se on aina yhtä vaikeeta! Kuka on samaa mieltä?? Hyi. Lisäksi mulla on aivan liian pieni matkalaukku ja musta tuntuu, et otin vaan juhlavaatteita mukaan :D Hups. Asioita hankaloitti myös se, etten muistanut yhtään, että mitä vaatteita mulla oikein oli Suomessa. Tai no en edelleenkään tiedä, ei mitään hajua mitä tuolta kaapista löytyy. Tiesin vaan sen, että kasa huppareita kyllä löytyy eli niitä ei tarvinnut laukkuun pakata. Mut onks mul täällä alusvaatteita, sukkia, toppeja? EN TIEDÄ.

Tytöt lähtivät Bristolin yöhön ja mä jäin panikoimaan Pojan kanssa. Vedettiin tietenkin eron hetkellä hirveet itkut ja kyyneleet, mutta jälkeenpäin Poika totesi fiksusti, että jos noin kauheasti itkettää erota, niin teidän täytyy olla tosi tärkeitä toisillenne. Nojoo'o! Tulee olemaan niin omituista, ei oo suomitytöt ympärillä. Eilen illalla oli jo pakko skypettää Nooran kanssa ja purkaa tuntoja, vaikkakin olin kyllä ihan pihalla.


Eilinen lento meni sitten oikeasti ihan hyvin. Kun tytöt lähti yöhön, mä jäin Pojan kanssa mun huoneeseen. Päädyttiin ottamaan kahden tunnin torkut ennen kuin mä ponkaisin ylös ja aloin tyhjentämään jääkaappia. Kämppis kavereineen istui taas keittiössä ja mä roudasin sille ruokaa. "Do you want my eggs, peanuts?" Kaikki avattu vaan niille :D Vähän ennen neljää siis AAMULLA lähdettiin bussipysäkille, joka onneks on ihan talon edessä. Siitä menee Bristol Flyer-bussi, jolla pääsin kätevästi suoraan kentälle. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo netissä, joten heitin vaan matkalaukun eteenpäin. Sille oli kertynyt painoa 19,6 kiloa eli olisin vielä hyvin voinut tuoda yli 3 kiloa enemmän tavaraa! Jätin kaikki tuliaisiksi tarkoitetut keksit himaan, kun pelkäsin ylikiloja. Mutta en kyllä tiedä, olisivatko mukaan edes mahtuneet...


Lennot menivät ihan hyvin, Bristolista Pariisin kautta Helsinkiin siis. Bristolista lähtenyt kone oli kyllä ihan uskomattoman pieni! Ja varmaan vanha... Kaikille oli leveähköt nahkapenkit, vain yksi sisäänkäynti, propellit ja niin edelleen. Yllätys yllätys kukonlaulun aikaan lähtenyt kone ei ollut täynnä, joten munkin vieressä oli penkki tyhjänä. Mä nukahdin melkein samantien, hyvä kun ehdin lennolla tarjoillun suklaamuffinssin syödä. Heräsin siihen, kun korvat napsuivat kivuliaasti, kun kone alkoi laskeutua. Pariisin kenttähän on yksi labyrintti ja vähän meinasin hermostua, kun en löytänyt infotaulua, missä olisi kerrottu mun terminaali ja portti. Pienen paniikkipuhelun jälkeen löysin sen ihan omin neuvoin ja lähdin kopistelemaan kohti 2D-terminaalia. Pariisilaiset on muuten ihan hölmöjä. Ei siellä lunta näkynyt nimeksikään ja siinä laskeutuessa katsoin unisin silmin, että missäköhän me ollaan, et ollaanko me tekemässä jotain hätälaskua, kun on vaan vihreitä nummia alla :D

Suomeen palattaessa on aina niin kummallista, kun suomalaisia alkaakin yhtäkkiä parveilla nenän edessä. Suomalaisista vaan jotenkin loistaa hyvin kaukaa se, että nyt on sisua veressä. Mä yritin kategorisoida suomalaisten pukeutumista, että mistä sen suomalaisen nyt sitten erottaa, mutta eihän vaatetus sinänsä eroa oikein mitenkään. Tietenkin on sitten se tuulipuku kansa, mutta harvempi Pariisin koneeseen hyppäävä vetää sauvakävelysauvoja perässä. Jostain, kenties katseesta ja olemuksesta näkee vaan niin selvästi, että suomalainen on suomalainen.


Pariisin koneessa nukuin taas ja melko sikeästi, koska olin ihan pihalla, kun mulle tuotiin juotavaa ja lämmin leipä. Sanoin vaan et ei ei ei, mut silti sain leivät. Tungin sen lehden väliin ja jatkoin nukkumista :D Lennon loppupuolella heräsin taas korvien napsumiseen ja siinä meille tarjoiltiinkin Fazerin konvehdit suupaloiksi. AI ETTÄ, ei ole Fazer varmaan koskaan maistunut niin hyvältä! Mä tuijotin silmät ihan pyöreinä ulos ikkunasta, kun kone sukelsi lumimyrskyyn. Hki-Vantaalla ei nähnyt edes kiitotien loppupäätä, niin hirveesti tuli sitä lunta! Ja Pariisissa muka hirvee myrsky... Pyh.


Lumi tuli kyllä vähän yllätyksenä, tai siis tottakai mä tiesin, että Suomessa on hirveesti lunta, mutta jotenkin se tuli vaan yhtäkkiä. Perjantaina kävelin kaupungilla vielä nahkatakissa, hyvä kun puissa ei vielä ollut lehdet. Moni suomalainen on kysyny multa, et eiks siellä Englannissa ollu Lapin sää, mut oon onneksi saanut naureskella partaani, että joo, kyllä muualla Englannissa, mutta ei meillä Bristolissa. Lentokentältä lähtiessä kyllä vähän pelotti, kun mun Elina-sisko kaahasi siinä myrskyssä. Hullu. Mutta kyllä mäkin sitten uskaltauduin rattiin loppujen lopuksi. Tosin ajoin ehkä kilometrin kaupalta kotiin... :P

Kotiin päästyäni lähdin heti yllättämään synttärisankari-Elinaa, jonka sainkin yllätettyä pienen säädön jälkeen :P Hihi. Vähän oli hauskaa! Piileskelin oven takana, kun Ellu-sisko väitti tuovansa joululahjaa multa :D No joo, voiko mua parempaa lahjaa toivoa ;)


Kotimatkalla käväistiin siskon kanssa kaupassa, kun ruoan ja saunan jälkeen oli tarkoitus suunnata kotibileisiin. Kaupassa kävin heti nappaamassa nakkipaketin kainaloon, hih! Juomaosastolla vähän iski paniikki, kun en tiennyt mitä ostaa. Englannissa aina juodaan Strongbowta kahden litran pulloissa hintaan 3,11 puntaa, mutta lähikaupassa puolen litran tölkki maksaa 3,19 euroa! Voi itku. Ennen join aina makeita siidereitä, mutta Englanti opettaa ja teki mieli kuivahkoa kamaa, mutta en mä mitään osannut ostaa. Kuulostan hirveältä juopolta, mutta oli kyllä ongelmia valita :D Kassalla joku muistutti, että lottopotti on ennätyssuuri, joten pitihän se lotto laittaa vetämään. Ei tullut voittoa. Ensi lauantaina sitten.


Kotona pääsin pitkästä aikaa SAUNAAN!!!! Oh lord, se oli jotain ihan mahtavaa. Ja oli kunnon suihkukin! Jotain niin luksusta. Mä toin 1,5 vuotta sitten äidille Turkista tuliaisiksi sellaisen todella karkean hanskajutun, mitä paikalliset käyttää hamameissa. Sillä sitten kuorin koko kroppani ja ai että lähti kuollutta nahkaa! Sauna pehmentää ihoa niin hyvin, että nyt sai kuorittua kolmen kuukauden ihot pois. Ah, ihanaa.

Saunan jälkeen äiti oli tehnyt meille uuniperunoit ruoaksi ja olin jo kaatamassa itselleni ruokajuomaksi maitoa, kun muistin, kuinka hyvää vesi Suomessa on! Kävin sitä heti litkimässä, voi kuinka hyvältä se maistuukaan! Ei ole suomalaisen hanaveden voittanutta. :)


Ehdin jo äidin avustuksella purkaa matkalaukun sisällön kaappiin. Äiti ja Elina kommentoivat, että mun tyyli on kuulemma hirveästi muuttunut. Ehkä.. Voi olla? :D En mä osaa sanoa. Ennen kuulemma käytin vaan säkkimäisiä vaatteita ja farkkuja? :D kiitti tästä kuvauksesta, mutsi. Ilmeisesti kaapin sisältö sai Elinaltakin hyväksynnän, sillä yllätys yllätys pikkusisko kävi vähän lainaamassa vaatteita :D Mä pelkäsin, että olen lihonnut tämän 3kk aikana ihan hirveästi, mutta vaaka näytti vain +1,5 kg. Mulle on kerääntynyt hirveä hiilaripömppis siitä kaikesta pastasta, pitää ehkä alkaa syödä muutakin ku sitä :D


Illan kotibileitä kohti lähdettiin taas pienellä sähläyksellä, kun ei meinattu mistään saada kyytiä. NIIN, oli ihan unohtunut se todellisuus, että Järvenpäässä tarvitaan kyyti joka paikkaan. Varsinkin näihin juhliin, jotka olivat aivan toisella puolen kaupunkia aivan metsän keskellä :P Siinä sitten räkätin itselleni, kun kirjaimellisesti tarvoin korkokenkäsaappaat jalassa puolimetrisessä lumihangessa :D Olisivatpa enkku-kaverit näkemässä, mitä Sonja taas puuhaa.


Ovella sitten Elina meni edeltä ja pyysi saada illan emännät ovelle, Elinalla oli kuulemma lahja heille. Ja tadaa, oven takaa paljastun minä! Oi ihanaa, oli niin ihanaa yllättää tytöt ja päästä halimaan kaikkia. Kaikille muillekin tuli yllätyksenä, että Sonja tupsahti paikalle. Kalle tuli ihanaisena mukaan, vaikka ei tuntenut juhlista melkein ketään. Oli todella hyvä ilta, mutta pitkän matkustamisen jälkeen ja flunssan takia mä luovutin jo yhdentoista pintaan. Ei millään olisi halunnut ja olisin oikeastaan halunnut jatkaa tanssilattialle, mutta olo ei sallinut. Onneksi tässä on vielä monen monta viikonloppua aikaa :)


Muhun on iskenyt kauniisti myös post-stress-nuha. Mitä enemmän sain töitä pois alta, sitä pahempi nuha muhun iski. Nyt makaan sängyssä peiton alla ja yskin ja niistä ja palelen. Kuumetta ei sentään ole, että huomenna pääsen jo TÖIHIN. Jippii!! Palaan Viikkariin avustamaan, jes! :)) Tuli kyllä ehkä ostettua niitä Suomi-herkkuja turhaan, kun en mä maista mitään tämän nuhan takia. Haha, ei se mitään. Suomi-herkut on Suomi-herkkuja <3

Tää postaus on jo laittoman pitkä, mutta mun vaan tekee mieli kirjottaa ja kirjottaa ja kirjottaa. Onneksi on mun oma blogi, joten kukaan ei voi valittaa ;) Musta on muuten kiva, kun maanantaina Jenni ja Sini kertoivat lukevansa mun blogia ja eilen Kalle sano, että on koukussa tähän :P Kiva, että joku muukin nauttii! :P Aikamoista fiilistelyähän tää on, mut hirveen kivaa. En tiedä, kuinka paljon loman aikana tulee kirjoiteltua, mutta tammikuussa sitten varmasti taas normaalitahtiin, kenties :P Tai voihan olla, että tulen tänne hajoilemaan, kun Suomi ei kiinnosta. :P Mä oon jakanut tätä osoitetta vain hyvin harvoille kavereille, mutta nyt voisin linkittääkin tätä eteenpäin. :P


Eilen oli ihan kurja fiilis jossain vaiheessa, kun tuli ikävä Bristolia. Täällä on jotenkin hirveän irtonainen fiilis, oikea Deja Vu. Tiedän, että täällä on hyvä olla, täällä on ollut aina hyvä olla. Mutta nyt se vaan tuntuu niin menneeltä. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Tämä talo kyllä tuntuu kodilta, onhan täällä asuttu joku 17 vuotta, mutta tämä kaupunki... Ystävät ja kaverit kyllä tekevät lisää kodintuntua, mutta jotenkin Järvenpää. Kuulostaisi hirveältä kliseeltä sanoa, että tämä paikka on liian pieni mulle, eikä se edes ehkä olisi totta. Mutta Bristolissa tapahtuu aina kaikkea ja se tuntuu olevan aina hereillä. Ei samalla tavalla kuin joku New York tai edes Lontoo, mutta se on suuuuuri kaupunki. Järvenpää on Järvenpää.


Oon aiemminkin sanonut, että musta on tyhmää lähteä pois maasta päästäkseen eroon jostain. Mä en todellakaan lähtenyt Englantiin, koska en olisi pitänyt Suomesta. Me ollaan juteltu Nooran kanssa tästä aiheesti hirveesti, ja meistä molemmista on taitanut tuntua, että Suomi on tosi hyvä paikka elää, mutta ei vaan meille just nyt. Englannissa on alkanut arvostaa Suomea ja varsinkin Suomen sosiaaliturvaa hirveästi. Musta on siistiä, että mä saan vajaat 500 euroa valtiolta ilmaista rahaa joka kuukausi, että voin opiskella. Mutta nyt vaan tuntuu, että mun paikka on muualla. Mulla on tosi hyvä olla Englannissa ja siellä mun pitääkin olla just nyt.

Siitä herääkin mielenkiintoinen kysymys: missä on koti? En mä voi vielä olla täysin juurtunut Britteihin, mutta en mä tiedä onko se koti täälläkään. Kyllä tää talo tulee aina olemaan mun koti, mutta niin varmaan kaikille se lapsuudenkoti on koti jollain tasolla aina. En tiedä. Äitille se oli kova kuulla, ettei mun koti olis enää Suomessa, kun pohdin tätä ääneen. En mä nyt koditon ole, eikä ole sellainen fiilis, että olisin vaan tuuliajolla, mutta en mä vaan tiedä, mitä kutsua kodiksi. Voiko olla kaksi kotia?


Mulla on nyt ensi viikko toivottavasti kokonaan töitä, mutta seuraavalla viikolla sitten pitäisi kai olla oikeasti lomaa. Apua, en mä muista miten lomaillaan! Mä en oo varmaan ööö... VUOSIIN pitäny lomaa silleen, et olisin vaan ollut himassa. Aion kyllä rentoutua ihan kunnolla ja nähdä kavereita, mutta siis mitä mä oikeesti teen? Muilla on koulua ja töitä. Mä vissiin sit istun himassa ja tuijotan telkkaria? Paniikki, en mä osaa olla joutilaana!


Oli niin kivaa nähdä ihmisiä eilen. Vaikka lähes kaikkien kanssa on tullut juteltua edes jollain tasolla jossain Facebookissa, niin ei se netti koskaan voi korvata oikeaa tapaamista. Moni lupasi tulla käymäänkin kevään aikana, toivottavasti oikeasti tulevatkin. Idalle pitää näyttää Thekla, Pialle Syndicate, Kallelle Big Flamingo, Elinalle kans Thekla, pikkusiskolle Oceana ja Syndicate... Tulkaa, oi, tulettehan <3 Nyt on ilmapatjakin hankittu kavereita varten ;)

Mistä tietää, että on ulkosuomalainen? Siitä, ettei malta odottaa Linnan juhlien alkua.

Mun aamu oli aivan katastrofaalinen ja itkua pidätellen suunnittelin jo avautumispostausta. Mutta HÖPSIS, mun päivä parani potenssiin seitsemän miljoonaan, kun jostain muistinsyövereistä keksin yhden nettisivun. Anywhere Tv tuo parin tunnin päästä mun läppärin ruudulle Linnan juhlat, ja mä ja Noora suunniteltiin jo istuttavamme takapuolemme sen eteen ennen Bristolin suomalaisten nuorten omia juhlia.


Tänään on tuntunut ihan oudolta, kun aamulla heräsi ja tajusi, että siellä se isä laittaa krakaa kaulaan ja suuntaa Järvenpäätalon itsenäisyyspäiväkonserttiin, missä me ollaan käyty yhdessä vissiin vuodesta 2005 asti. Äiti kuulemma lähti mun sijaiseksi sinne. Jotenkin tähän päivään vain kuuluisi kynttilän valo, takkatuli, piparit ja karjalanpaisti. Nyt on oikeutetun sodan essee ja kolkko asuntolahuone, joten Linnan juhlat tuovat kyllä uskomattoman mielialankohotuksen tähän päivään.


Mun pitää nyt palata tän esseen pariin, mutta vinkiksi teille muille ulkosuomalaisille ;) Tolta nettisivustolta voi kattoa kaikkia Suomen tv-kanavia. Mun ja Nooran kevät on pelastettu: here we come, Salkkarit ;) Thank goodness ei tiedetty tästä aiemmin syksyllä, oltais oltu aivan liian koukussa johonkin roskaan kuten BB :D


EDIT: Nyt pillahdin itkuun, kun kakkoselta tulee itsenäisyyspäivän konsertti ja Maamme-laulu. Mitä ihmettä, en mä oikeesti ole näin isänmaallinen!

Hiilariöverit

Mulla alkaa käydä sääliksi mun seinänaapuria niinä iltoina, kun Sonja ja Noora pääsee vauhtiin. Silloin YouTube raikaa Suomi-hittejä kuten Rafaelin enkeli ja meidän pieni Nylon Beat hoilaa mukana. Oli kiva ilta, oltiin nättejä ja silleen. Marina on käymässä serkkua moikkaamassa, mutta otetaan tämä uusiksi ensi perjantaina pikkujoulujen muodossa. <3 Ilta päättyi siihen, että yksi jätkä kuulemma alkoi iskeä mua ja väitti, että olen saksalainen. Enhän mä mitään huomannut, kun keskityin ostamaan ranskiksia. Eli chipsejä. Ei french fries. Ja sipsit on muuten crisps. Et silleen.

Ei noi valokuvaajaopiskelijatkaan aina onnistu...

Eilen oli ehkä paras päivä pitkään aikaan. Me hypättiin aamusta Nooran kanssa bussiin ja lähdettiin seikkailemaan kohti Bristolin Suomi-yhteisön joulubasaaria. Google huijas mua ja ohjas meidät aiiiiivan väärään paikkaan. Siinä sitten naureskeltiin ja lähdettiin etsimään sitä oikeaa paikkaa. Onneksi otettiin bussi ja päiväliput, eikä noudatettu alkuperäissuunnitelmaa eli apostolin kyytiä.

Olin muuten ensimmäistä kertaa tossa double deckerin eturivissä. Kuinka jännää! Joulubasaarista (siis sitten kun sinne vihdoin löydettiin) lähti mukaan ruisleipää ja karjalanpiirakoita!! Pienissä kikseissä!! Me kirjaimellisesti kuljettiin sinne Nooran kanssa ei dollarin kuvat silmissä vaan ruisleivän kuvat silmissä. Aah. Matka sinne oli aika hauska, eksyttiin sata kertaa, mutta mikäs siinä eksyessä. Ikinä aiemmin en ole käynyt noin "syvällä" Bristolin uumenissa, mutta aiiii että oli söpöä! Bussimatkailu on niin hauskaa. Ja eksymällä löytää aina parhaat paikat.

Basaarin jälkeen suunnattiin Ikeaan, mikä tarkoitti vähän lisää bussiretkeilyä. Tarkoituksena oli oikeastaan katsoa meille patja, jonka päälle tammikuussa näitä maisemia tutkimaan tulevat kaverit voidaan majoittaa. Eihän sitä patjaa sitten löytynyt, mutta mukaan tarttui vähän kaikkea muuta.. Niin paljon kuin Ikeaa vihaankin (köyhän ei kannata ostaa halpaa), niin on se varsinkin ulkosuomalaisen opiskelijan unelma! Ostin vihdoin lisää keittiöpyyhkeitä ja murokulhot, joululahjapaperia ja lakanan. Mun valkoinen lakana on täysin tuhoutunut jo nyt, joten hankin sitten mustan. Eipähän ainakaan lika näy. Ikeasta ei nyt ihan parhaimman laatuisia lakanoita saa, mutta ne sentään ovat koko puuvillaa eikä sitä kamalaa sekoitetta, mistä puhuttiin joskus muinoin.

Ikeasta saaattoi ehkä ruokapuoleltakin tarttua jotain mukaan... Hihi, se jotain oli ehkä rieskaa, pullia, salmiakkia, lihapullia ja pipareita! Eli mulla on nyt ruisleipää, rieskaa, pullia ja karjalanpiirakoita, mitkä pitää tuhota, ennen kuin menevät pilalle. Oms oms, mun hiilaripömppis kasvaa ja kasvaa! Karjalanpiirakathan piti syödä heti, tuoreenahan ne ovat parhaita! Multa sattui löytymään kaapista myös kananmuna ja voita taannoisten lettukestien jäljiltä, joten väsäsin mulle ja Nooralle munavoita! Ai että! Vähän heitin mukaan liikaa suolaa, yök. Pelkkä ruisleivän ja karjalanpiirakoiden tuoksu vois viedä mut taivaaseen, niin ei sillä suolalla niin justiinsa :D

Eli hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan. On se jännä, kuinka pienestä ihminen voi tulla onnelliseksi. Mun kämppikset kattoivat vähän oudosti, kun hiipparoin keittiössä ihan fiiliksissä. Niin muuten... Meidän keittiön on vallannut lauma kärpäsiä. Nam. Tehtiin eilen suursiivous, yksi keräsi roskat (joita oli 5 jätesäkillistä), toinen pesi astiat, kolmas pyyhki tasot ja minä pesin lattiat ja imuroin. Nyt kiiltää, muttta katsotaan, mikä on keittiön kunto viikon päästä. Nyt esseen pariin, toivottavasti selviän hengissä. :))

You're not stuck in the traffic. You're the traffic.

Jälleen viikko takana. Siis ihan oikeasti, mihin nämä päivät menevät? Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun sain UWE:n offerin ja nyt täällä ollaan kökötetty kohta 3 kuukautta. Käsi ylös, ketä kyllästyttää kuunnella mun höpinöitä ajan kulumisesta :D

Mun kouluhommat eivät oikein edisty, mutta joululahjat on sentään noudettu hankittu. Laitan kohta joulupukinpajan pystyyn, kun sain vihdoin ostettua jopa teippiä. Tosin tästä maasta ei meinaa millään löytyä nauhaa??? Mitä ihmettä?? Kaikkea muuta krääsää löytyy kyllä jokaiselle sormelle, mutta ei ihan vaan pakettinauhaa? Hmph. Ostin Primarkilta sellaista ihanaa, hopean väristä glitterpaperia, katsotaan kuinka sotkussa olen kohta :D

Olenko mä nyt sitten aikuinen, kun odotan joulua ihan hirveästi, että pääsen antamaan nämä lahjat? Ja onko myös se aikuisuuden merkki, jos suurin osa lahjoista on kirjoja? Taitaa olla :D Vain Elina-sisko taitaa saada tänä vuonna pehmeitä paketteja. Kävin myös nyt ensimmäistä kertaa postissa ja paketti lähti matkaan kohti Australiaa. Neiti siellä ei sitten avaa pakettia ennen jouluaattoa eikä lue tullilappua!

Tänään on ollut ihan mukava päivä, vaikka se meinasikin alkaa hassusti. Väsytti ihan kamalasti, kun sain nukuttua yöllä vain 3,5 tuntia ja teki mieli jäädä kotiin nukkumaan, mutta sain onneksi kiskottua itseni ylös ja bussiin. Koulussa ei sinänsä mitään ihmeellistä, mielenkiintoinen luento epätasa-arvosta ja köyhyydestä ja seminaarissa keskustelua nationalismin vaikutuksesta Eurooppaan. Olen alkanut hirvittävästi tykkäämään Politics Beyond Nation State-kurssistani, kun yhteinen sävel tutorin kanssa on löytynyt. :)

Tuntien jälkeen kävin juttelemassa Studen Adviserin kanssa ja nyt olen päättänyt, että journalismi saa jäädä! Hyvästi journalism half award, tervetuloa international relations single award! Pitää täyttää vain lappu ja anoa, että mun tämän vuoden journalismikurssit hyväksiluetaan tutkintoa varten.

Eilen suunnattiin Nooran kanssa Fishpondsiin eli St Mattsin kampuksen kaupunginosaan. Käytiin ostamassa isillemme tikat joululahjoiksi. Kerrankin oli helppo ja selkeä idea, mitä isälle ostaa. Se Banksy-kirja on oikeastaan isänpäivälahja, kun en silloin mitään lähettänyt. Vielä pitäisi kerätä jostain ideoita syntymäpäivälahjaan. Mun isi täyttää 50 vuotta helmikuussa ja lähden tänne takaisin vain 3 viikkoa ennen juhlia, eli tulee vain halvemmaksi roudata lahja jo tässä vaiheessa. Mutta niitä ideoita kun ei ole... Gordons giniä? :D

Tikkaostoksien jälkeen sukellettiin Superdrugiin ja Sonja sekosi taas. Hups. Oon aivan rakastunut superdrugin omiin Shower Geleihin. Aiemmin käytössä on ollut lime&ginger, nyt on vuorossa Strawberry&Raspberry, seuraavaksi Lemon&Teatree. Mmm... Mukaan lähti myös uusi purkki Batisten kuivashamppoota, josta on tullut monen aamun pelastaja. Seuraavana ostoslistalla on suihkumyssy... Löytyyköhän tästä maasta sellaista? :D

Englanti jaksaa yllättää mut uudestaan ja uudestaan omilla pöhköyksillään. Noora etsi kissojen ja koirien kanssa pikkusiskolleen lahjaksi 35 koon kenkiä, mutta luovutti, kun niitä ei mistään löytynyt. Eli tästä maasta ei vissiin saa sitten lainkaan koon 35 kenkiä :D Noh, onneksi oma jalka on piiiiikkkasen tosta isompi.

Mua alkaa vähän jännittämään kotiinpaluu. Mun tuurilla se lumimyrsky iskee tänne juuri sinä päivänä, kun mun pitäs lähteä. Bristol on säästynyt vielä toistaiseksi ihan kaikilta myrskyiltä (koputetaan puuta), joten pakkohan sen on tulla juuri lähtöpäivänä. Tosin siihen on vielä aikaa... Ja jos ei lumimyrsky yllätä, niin sitten Finnairin lakko jatkuu. Mä lennän Bristolista Pariisiin ja sieltä Helsinkiin, ja viimeisen lennon operoi Finski. Bloody oath, sopikaa jo! Sonja haluaa kotiin!

Tässä mä vaan höpisen puuta heinää eikä mulla ole edes kuvia piristämään. Höh. Painun nyt päikkäreille ja sitten pitäisi lähteä viettämään viimeistä tyttöjen iltaa Noorelin kanssa Bristolissa. Tänä vuonna. Olemme nimenneet tyttöjen iltamme Apulantakänneiksi, koska innostumme aina yhden juoman jälkeen laulamaan. Useimmiten Apulantaa.

Ah ja hih! Meinasin ihan unohtaa, että pitää sitä vähän hehkuttaa, että VERONPALAUTUKSET TULI. Hihii. Kuinka siistiä. Maanantaina sitten vietetään jo itsenäisyyspäivää (kaikki Bristolin suomalaiset mukaan, The Old Duken edessä klo 19.30 tavataan!). Itse rouva presidentiltä tuli tänään meille ulkosuomalaisille tervehdys. Me kuulemma pidämme hyvää suomikuvaa yllä ;)

AI NIIIN!! Ja jotain vielä parempaa! Veronpalautukset tarkoittivat myös sitä, että Mr. Kalle <3 tilasi lennot tammikuulle ja dä dä däää, Sonja and Kalle are gonna rule the city! ;) Kertakaikkiaan hyvä päivä siis!